180kg / 400lbs

Saattaa jo kyrpiä lukea vain mavepostauksia, mutta hei tämä on minun blogini ja kirjoitan mistä tykkään. Eikä intohimo maastavetoon ole ainakaan vähentynyt.

Haamuraja 2x oma kehonpaino rikottiin jo jokunen hetki takaperin, eilen selätettiin yksi uusi pyöreä luku - 180kg, eli noin se jenkkimittayksiköille iloinen 400lbs rajapyykki. Pyöreä "kaks markkaa" alkaa tuntua entistä realistisemmalta ja tavoitteet sille olen lyönyt kevääseen mennessä.

En ole PT, en liikunnanohjaaja, enkä edes superkokenut salikonkari. Silti maastavetoon olen saanut paljonkin neuvoja ja vielä enemmän lukenut ympäri nettiä. Uusi ykkösmaksimi innoitti kirjoittamaan iloksenne omia oppeja, joilla olen mavea itse kehittänyt. Disclaimerina en siis ota vastuuta ohjeistani, mutta melko yleismailmallisia päteviä neuvoja tuntuvat olevan.

SPM vinkkejä mavemaksimeihin:

1. Hio tekniikka kuntoon. Nosta riittävästi maltillisia painoja, mutta kuitenkin tuntuvia - jotta tunnet työskenteleväsi oikeilla lihaksilla noston aikana. Pyydä tekniiklaneuvoja kokeneilta nostajilta.

2. Selvitä onko sinulle paras tyyli sumomave vai perinteinen. Ei ole olemassa "oikeampaa", molemmat ovat kilpailutasollakin hyväksyttyjä. Homma selviää nostamalla molemmilla tyyleillä, myös isoja (80% omasta maksimista). Minulla sumo toimii alaselän suojelemisen takia paljon varmemmin.

3. Käytä isoissa nostoissa surutta vyötä, tarvittaessa nostoremmejä tms. Ei sen takia aleta maksiminostoja odottelemaan, ettei näpeissä riitä puristusvoima. Vyön käyttö on pelkkää lisäturvallisuutta selän kestolle, lisäksi vyön kanssa on helpompi tuntea jos selkä taipuu nostossa kaarelle.

4. Älä nosta kylmiltään. Vaikka hakisit tietystä treenistä ykkösmaksimia etkä halua väsyä liikaa ennen tulikoetta, kroppa täytyy herättää touhuun. Minulla parhaiten toimii pari pidempää ja kevyttä lämmittelysarjaa, sitten painoja lisäten ja sarjapituutta lyhentäen kohti isoja romuja. Kun päästään lähelle maksimeita, nostetaan suosiolla enää ykkösiä ja lisätään maltilla jos onnistuu.

5. Raskaita mavetuksia maksimissaan kerran viikossa. Itse olen saanut suht lyhyessä ajassa kehitettyä ykkösmaksimia noin kerran viikossa yrityksillä, välissä mavettamatta lainkaan. Toisille voi toimia paremmin kevyemmät nostelut väliviikoin, maksimeiden yritykset jopa 3-4 viikon välein.

6. Älä pelkää painoja. Mieli luovuttaa paljon ennen kroppaa. Sitoudu nostoon, tartu maksimitankoon ajatuksella "tämä on jo nostettu". Mielen hämääminen voi auttaa, esim hokemalla ennen nostoa mielessään että tangossa on vähemmän tavaraa kuin tiedät siellä olevan.

7. Kontrolloi vartalo. Syvät hengenvedot ennen nostoa jotta happea on elimistössä, sitten keukot lähes täyteen, keskivartalon kiristys ja "pullautus" vasten nostovyötä. Ota jännite lihaksiin ennen kuin varsinainen nostaminen alkaa.

8. Älä riuhtaise liikaa. Maksimin maastairroitus täytyy olla päättäväinen, mutta ei repivä. Liian repäisevän lähdön ja epäonnistuneen noston perään voi irroittaessa saada varsin epämiellyttävän kickbackin isoihin työlihaksiin, vrt. kuminauha jännitettynä räpsähtää takaisin lepoasentoon.

9. Irroitus lattiasta on jo puoli voittoa. Vedä tasaisen rauhallisesti jalat suoriksi, keskittyen jo loppukiriin, eli lukitukseen. Monesti maksiminosto voi jäädä junnaamaan polvien yläpuolelle. Viimeiseen ojennukseen ja lukitukseen kaikki tahdonvoima peliin. Tässä vaiheessa ei enää itseään voi rikkoa (tai no toki voi, mutta ei se niin todennäköistä ole).

10. Älä ole liian tekniikkakriittinen. Nosta turvallisesti, mutta totuus on ettei ykkösmaksimeja nosteta satapuhtaalla tekniikalla. Tässä täytyy vain tuntea omat ja kehonsa rajat. Jos tunnet nostavasi aivan liikaa selällä tai mitään kipua esiintyy väärissä paikoissa - keskeytä. Treenikaveri vieressä katsomassa voi olla hyödyksi huutamaan pudotusta, jos itse adrenaliineissa repii tajuamattaan selkä kaarella.

Loppukevennykseksi hassunhauska video, jonka huvikseni editoin kasaan pätkistä joita kännykkään oli kertynyt.

Ota rennosti, nosta maksimeita

Bloggaamiseen on tullut aivan järkyttävä tauko. Aluksi mielenkiinnon puutteesta, sitten laiskuudesta, lopulta unohdin koko asian.

Salimotivaatio on sen sijaan taas huipussaan. Olen saanut hilattua treenimäärät vähintään neljään kertaan viikossa, joka on tässä elämän ruuhkavuosissa minulle tyydyttävä "fair enough".

Kuten jo aiemmin kerroin, etäohjatun valmennuksen dumppaaminen palautti mielenkiinnon touhuamiseen. Tiedän olevani järkyttävä jääräpää ja auktoriteettiongelmainen, jossain vaiheessa pelkkä ohjeiden sokeasti noudattaminen alkaa aina maistua puulta. Ehdottomasti kehityksen kannalta tulevaisuudessakin kaipaisin opastusta, sillä omaa tietotaitoa ei vain ole tarpeeksi. Eikä aikaa opiskella riittävästi. Mutta joustavampaa sen tulisi olla, jotta koen itsekin olevani ohjaksissa ja voin varioida treenejä vireen ja fiiliksen perusteella vapaammin.

Treenit ovat olleet paljon vapauttavampia, kun en enää tuijota määrättyjä lukemia. En ole enää yrittänyt väkisin kasvattaa sarjapainoja, vaan hionut tekniikkaa. Toki koko ajan koittaen luoda treeneihin vaihtelua, ettei ärsyke muutu lihaksille liian tutuksi. Siinä "huvikseen pumppaillessa" yllättäen ohessa tietyt liikkeet ovat kehittyneet painojenkin osalta.

Kroppakin kasvaa pikkuhiljaa. Ei mitään kasvupyrähdyksiä, mutta selkeästi ainakaan takapakkia ei oteta. Hiljaa hyvä tulee... Tosin pirun rasvainen olen ja se hieman ahdistaa, mutta bulkkikaudella tämä ei niin merkittävää ole. Mielessä olisi ottaa ensi kevään korvilla ensimmäinen todellinen dieetti ja katsoa mitä tuolta alta löytyy. Siihen saakka syödään hyvin ja runnotaan kovaa.

Pieni yllärikin olisi takataskussa, näin blogihiljaisuuden rikkomisen kunniaksi. Olen taas innostunut mavesta. Isosti. Kaikessa hiljaisuudessa, ilman ohjausta tai valmennusta, olen viime kuukausien aikana mavetellut noin kerran viikossa. Tähdäten joka kerta kohti ykkösmaksimia. Viime postauksessa elokuun lopulta mainitsin repineeni rumasti ykkösen 145kg.

Nyt tuo lukema on 165kg. Hieman päälle kuukauden puolihuolimattomalla mavettelulla ykkösmaksimin nosto 20kg! En voi olla kuin tyytyväinen. Ja yksi haamuraja häämöttää aivan näköpiirissä - kaksi kertaa oma kehonpaino, eli 170kg. Eilen kaksi yritystä näillä romuilla, molemmat tuuman irti lattiasta. Olen hyvin vakuuttunut että ensi kerralla se nostetaan.

MyPerfectDeadlift

Tein juuri elämäni puhtaimman maastavedon.

Tälle viikolle oli kertynyt jo neljä treeniä ja perusrunkoa noudatellen ei kroppaa tänään olisi voinut rasittaa oikein millään perus päivätreenillä. Salille oli silti aikaa ja halua, joten päätin vetäistä extrana pyhitetyn mavepäivän.

Lämmittelysarjojen jälkeen pyramidisarjaa:

10x80, 9x90, 8x100, 7x110, 6x120, 4x130 2x135.

Sokeriksi pohjalle 1x140. Mikä tässä hämmensi, miten kevyesti se nousi! Kun keskittyminen oli hyvä ja tekniikka sattui napsahtamaan täsmälleen kohdilleen (mave tekniikka ei todellakaan ole mun vahva puoli). Tuntui kuin tangossa olisi ollut puolta vähemmän. On se vaan niin tekniikkalaji. 

Vaikka energiat alkoi olla loppu, innosti onnistuminen vielä yrittämään ykköstä 145. Sekin nousi - sikarumasti ja ylhäältä pudotuksella. Kun alkoi maailma pyöriä silmissä... :)

Mitä muuta salirintamalle? Motivaatio on parempi kuin aikoihin edes muistan. Kun pakkotavoitteet tipautti pois kuvioista, hommaan on tullut taas mielekkyyttä. Olen vetänyt todella onnistuneita treenejä ihan ominpäinkin ja usko siihen että tämän homman jotenkuten jo ymmärtää, valaa lisää uskoa. 

Ajauduin puolihuolimattomasti kolmijakoiseen rinta/selkä, kädet/olkapäät, jalat/vatsat -settiin. Treenikertoja tosin kertyy usein enemmän kuin kolme viikkoon, joten ohjelma rullaa ympäri kalenteria kunnioittamatta. Pidän pääliikkeet ja järjestyksen samana, mutta avustavissa liilkkeissä varioin. Ei ala maistumaan puulta ja lihakset saavat vaihtelevaa ärsykettä.

Muuten joka treenipäivän sisältö on hieman aikanaan tekemäni Muscle Challengen kaltainen - Pääliikkeissä runtataan isommilla painoilla ja bodytyylisillä sarjoilla, avustavissa teen pienemmillä ja pidempiä sarjoja, lisämausteena supereitakin.

Koska reidet (ja jalat kokonaisuutena) ovat kroppani ylivoimaisesti järein ja vahvin osa, painotan hieman enemmän nyt yläkropan treenejä. Koitetaan saada epätasapaino kurottua pukkuhiljaa. 

Muutospaineita

Tässä kesäloman aikana on ehtinyt pohtia tulevaisuutta salin osalta.

Loman alkuun tuli puolitahaton treenitauko mökkeilyn takia, joka tosin osui sopivasti keventelyviikolle. Käytännössä siis en tehnyt keventelytreenejä, vaan otin ihan rehellisen lunkisti. Vain parit kahvakuulapumppailut ja kevyttä lenkkeilyä viikon aikana.

Mökiltä palattua oli taas intoa ja energiaa salille, päätin tehdä improvisoidun yläkropan herättelytreenin. Tämä löi lopulta lukkoon päätöksen, jota olen harkinnut jo hetken aikaa.

Nykyinen treenivalmennus saa nyt jäädä taakse.

Motivaatio on ollut kadoksissa jo jonkun aikaa ja tulokset junnaavat paikallaan. Vaikka olen tätä useamman kerran valmennukseenkin hokenut, mitään radikaaleja muutoksia ei ole tehty. "Hätähuutoon" ei ole reagoitu. En koe enää saavani rahoilleni vastinetta, suoraan sanottuna.

Nyt kun pumppailin rautaa oman mieleni mukaan, omaa kehoa kuunnellen, YKSI AINOA treeni oli parempi kuin kuukausiin. Kadonnut into roihahti liekkehin, ei olisi edes malttanut lopettaa.

Valmennuksen aikana on saavutettu paljon. Isot pääliikkeet on saatu tutuiksi, vanhoista inhokeista on tullut tärkeimpiä osia treeniä. Sarjapainoja on saatu monessa tärkeässä liikkeessä hienosti ylöspäin. Mutta nyt se ei enää toimi toivotulla tavalla, eikä tarvittavaa freesausta näköjään ole tarjolla.

Mitä sitten seuraavaksi? Rehellisesti sanottuna ei vielä mitään hajua. Toistaiseksi jatkan hieman vanhaa tuttua mukaillen, mutta enemmän päivän virettä ja kehoa kuunnellen. Suoraviivaisen "nyt on pakko runtata maksimeita, vaikka yöunet ja ruokailut ihan perseellään" sijasta. Olisi hienoa omistautua vain treenille, nukkumiselle ja oikealle ruokavaliolle, mutta valitettavasti elämän ruuhkavuodet eivät tätä koko ajan mahdollista.

Löysäillä en aio, päinvastoin - jos tämä heräilevä into kunnolla starttaa, tulee oltua todennäköisesti entistä ahkerampi. Mutta vapaammalla tyylillä ja suorittaen päivän treenin sen hetkistä virettä parhaiten hyödyntäen. Kun virtaa on, runnotaan isommilla malmeilla. Nuutuneempana voi nykäistä kevyemmillä, mutta tiukemman intensiteetin jumpat.

Uutta ohjelmaa tai valmennusta pohdiskelen tarkemmin lomien jälkeen, kaikelle edellä kerrottuun istuvalle ollaan avoimia!

Matalapaine

...Jatkuu säiden lisäksi salilla. Edellisestä bloggauksesta vierähti tolkuttomasti aikaa, koska bloggaaminen on kiinnostanut vielä vähemmän kuin treenit.

En ala kaivelemaan tuloksia tähänkään, koska mitään mainitsemisen arvoista ei ole taulukoitu. Juhannusviikolle ei mahtunut kuin kaksi treeniä, mökkeilyjen takia. Tällä kertaa ei sielläkään käyty puntilla, koska oltiin lasten kanssa reissussa ja kello juoksi ympyrää tarpeeksi kiivaasti muutenkin. Juhannuksen jälkeisen viikon treenit alkoivat siedettävästi, mutta lauantaina sitten smith-kyykyssä lasautin selkäni viimeisellä toistolla. Lopputreeni siltä päivältä oli taputeltu.

Seuraavana päivänä sängystä ylös nouseminenkin oli tuskaa. Sinnittelin silti läpi kohtuudella kolmostreenin, jossa ei juuri selälle rasitusta tule.

Sen jälkeen olikin pikkupakko pitää taukoa, eikä motivaatiotakaan ollut lainkaan. Tänään kävin vihdoin kokeilemassa - etukyykyt vähän suunniteltua kevyemmillä vielä sieti, mutta mavet jäi lämmittelysarjoihin. Minkäs teet.

Olen koittanut analysoida mistä motivaatiomonttu johtuu, mutta ei kai se hyödytä.

Tulokset junnaavat. Vaikka tiedän sen johtuvan kevyemmästä ruokavaliosta, äärimmäisenä suorittajana turha rimpulointi vituttaa. Dieetti ei näy toivotulla tavalla. Ylipäänsä kipinä on kadoksissa, mietin jopa vakavasti jotain radikaalia treenimuutosta. Tosin en tiedä vielä mitä.

Ensiapuna aion siirtyä nyt enemmän vapaille painoille, irti smithistä - kyykyssä, kapeassa penassa, vinopenassa. Tämä tarkoittaa ettei rautaa voi latoa niin paljon, mutta myös tekniikkaan ja vartalon kontrolliin täytyy keskittyä enemmän. Lienee ihan hyvä idea nyt, kun vähemmällä energialla ei muutenkaan vedellä maksimeita.

Katsotaan miten homma etenee. Luovuttamassa ei olla, inspiraatiota vain hakemassa.

Still alive

Tällainen tylsä "täällä ollaan" päivitys tähän väliin.

Viime viikon irtiotto päättyi lauantaina ja starttailin levänneenä rundin testiviikon. Penkistä nousi ihan hyvällä vireellä maksimitoistot 5x80, 7x75. Säälittävää edelleen, sillä esim 6.4. nousi TÄSMÄLLEEN samat. Ei siis mitään edistystä tällä saralla ja nyt sen surutta todistaa tuloskorttikin.

Onneksi testiviikolla muuten ihan tyydyttäviä lukemia. Smith-kyykkyä 7x145, 7x140 (vrt 8.4. maksimit 8x140, 8x135), kapea pena smithissä 9x80, 10x75 (vrt 9.5. maksimit 6x80, 8x70). Muuta hyvää repimistä mavet 3x5x140 ja etukyykky nelosen sarjoja painoa nostaen 75, 77, 80, 82.

Leuanvedossa tuntuu tulleen takapakkia, kun jonkun aikaa joutunut vetelemään ylätaljaa sen sijasta lisäpainovyön uupuessa uudelta salilta.

Painojen kurittamisen lisäksi olen keventänyt ruokavaliota, tavoitteena saada itseään vähän parempaan kesäkuntoon. Eli rasvaa pois. Käytännössä hiilarit minimissä päivällä, illemmalla sitten tukevammin (etenkin treenin jälkeen). Välipaloissa ja aamiaisissa myös nyt tsempattu. Käytännössä hiilarivaje on hieman syönyt tehoja treeneistä, tai hyytyminen tulee loppua kohden voimakkaammin. Alussa saa riuhdottua latarin voimin ihan täysillä kyllä.

Katsotaan jos saisi kuitenkin sen verran löysiä pois että kehtaa ilman paitaa kesälomalla kulkea, toki tietty pitäisi normaalisti selvitä treeneistäkin.

Kuva ei liity mun treeneihin (vaikka vähän taustalta erotunkin), mutta nämä vetää paremmin lukijoita kuin pelkät höpinäni ;)

Irtiotto

Mitä tehdään, kun jokin asia alkaa maistumaan tervanjuonnille? Totaalinen irtiotto. Ja sen teen tällä viikolla salitreeneistä.

Parin viikon ajan treenit ovat olleet jotenkin takkuisia. Kyllä puntilla on käyty ihan ahkerasti, viime viikolla jopa viidesti, mutta monen pienen asian yhteissumma on tehnyt hommasta vitutuksen aiheen. Stressiä on ollut sekä työ- että yksityiselämässä, väsymystä ja kiirettä liikaa. Muutamien liikkeiden kanssa samassa pisteessä junnaaminen ottaa kupoliin, minäkuva on vinoutunut niin että viime aikoina peilistä näkee VAIN ihraa, ei tuloksia.

Salia ei enää odottanut innolla, ei ollut sitä "tänään lähtee" fiilistä. Treenin jälkeen ei euforista pirteyttä, vain entistä väsyneempi.

Joten tein viikonloppuna henkisesti vaikean päätöksen pitää totaalista treenitaukoa tulevalla (kuluvalla) viikolla. Kiveen kirjoitettua ei ole ettenkö viikonloppuna jo lähde nostelemaan. Mutta ainakin haluan sen himon salille, enkä salakavalasti hiipinyttä ja otetta saanutta "onhan se mentävä" ajatusta.

Viime viikon treenit olivat pääsääntöisesti kuitenkin ihan ok, kunhan lämpöihin pääsi. Aiemmin mainitsemani ohjelman muutokset eivät ole mitään järisyttäviä, pikemminkin hienosäätöä jolla koitetaan herätellä niitä osa-alueita jotka eivät futaa (esim se pena). Yllättäen vanha inhokkini etukyykky on ollut lähes suosikkiliikkeeni viime aikoina, koska rautaa on saanut liikahtamaan kohtuullisesti ja tuntuman hyvin perille. Mavessa vaihteluna on tehty polven alta vetoja -10cm ja -5cm (eli korokkeilta) ja esim viimeeksi mainitusta setupista nousi helpohkosti 3x5x150kg. Mitään huikeita tuloskehityksiä ei kuitenkaan viime viikoilla ole ollut, joka sekin lie osaltaan syönyt vähän motivaatiota.

Mainittakoon lisäksi että jonkinlaista dieetin poikasta koitetaan vedellä, jotta keskivartalosta ja tietty muualtakin lihasten päältä kasvatusrasvoja saisi vähemmälle, kesäkelejä silmälläpitäen. Käytännössä tarkoittaa sitä että duunissa lounaalla hiilarit on vähäiset, välipalat tarkemmat ja kotona tyttöystävä pitää tiukemmin kuria vapaa-ajan syömisistäni. Ei kuitenkaan mitään himolaihdutusta, lähinnä ruokavalion tuunausta jotta saadaan rasvan suunta kääntymään laskuun.

Kyykkää vapaasti

Viime viikko kului keventelykierroksen parissa. Koska rautoja ei tarvinut riuhtoa niin äärirajoilla, testailin hieman keskikehon hallintaa pääliikkeissä. Jätin esimerkiksi tukivyön pois mavessa, mutta vielä mielenkiintoisempaa että kyykkäsin vapaalla tangolla ensi kerran reippaasti yli vuoteen (poislukien etukyykyt tietysti).

Oli ilo huomata ettei smith-kyykkääminenkään turhaa ole, vapaalla melko helposti sarjat 8x80, 8x80, 8x90, 8x100. Vaikka smith-kyykkyä kuinka dissaillaan, pakko sanoa että paremman tuntuman minä kinttuihin saan smithissä isommalla kuormalla...

Viikon työsarjat mavessa ilman vyötä 2x8x120 ja paketti pysyi ihan hyvin kasassa.

Tämän rundin niputtamisen myötä mentoorini teki ohjelmaani muutoksia, joiden tähtäimessä on perässä laahaavien penkkitulosten parantaminen. Muutamia liikeitä vaihtui uusiin ja osaan entisistä vähän erilaista sarjoitusta, mutta palataan niihin tarkemmin kun käytännössä on päässyt fiilistelemään.

Viime viikon treenailin Elixia Kampissa ja sieltä riittäisi osastolla "salikomediaa" jonkun verran kerrottavaa, mutta katsotaan paremmalla ajalla jos raapisin kasaan jonkinlaisen postauksen. Olen ollut useamman kerran äimistyneenä millaisista asioista ihmiset jaksavat henkilökunnalle valittaa, saati sitten minkälaista salietikettiä uunituoreen keskuksen asiakkaat onnistuvat viljelemään...

Vape on!

Miehellä pitääkin olla vähän paheita, mutta yksi niistä rajoittaa treenaamista - tupakointi. Olen polttanut noin askin päivässä jo vuosia, kaiken kaikkiaan vajaat 10 vuotta elämästäni. Olisi täyttä valehtelua väittää ettei hapenottokyky kärsi ja etteikö se vaikuttaisi treeneihinkin.

Vuosi takaperin röökaaminen loppui muutamaksi kuukaudeksi, tuolloin nikotiinipurkan avulla. Aluksi purkan avulla sai vähennettyä tupakointia, mutta olihan purkan jauhaminen tosi surkeaa korviketta. Hetkellinen savuttomuus rakoili alkoholin vaikutuksen alaisena ja repsahti kokonaan seuraavalla lomamatkalla. Uima-altaan reunalla auringossa lojuessa kun ei juuri muuta tekemistä ollut kuin tissutella sangriaa ja tupakoida...

Sähkötupakasta, eli nykyään neutraalimmin nimettynä vapottelusta, oli vähäisiä kokemuksia vuosien takaa. Silloin vehkeet olivat heppoisia Ebaystä tilattuja kiinalaisia. Hauskoja leluja hetken aikaa, mutta hajosivat käsiin nopeasti. Näitä suurinpiirtein oikean tupakan kokoisia ja näköisiä, kertakäyttöpatruunoilla varustettuja muovirimpuloita sai imeä posket lommolla, heikolla menestyksellä. Mielenkiinto lopahti kehnoon laatuun ja tehottomuuteen. 

Noista ajoista vapottelumaailma on kehittynyt huikeasti ja sain vihdoin kipinän kokeilla ihan oikeasti toimivilla laitteilla. Tilasin itselleni hyvän hinta-laatusuhteen aloituspaketin (eGo-eVod SMOK Winder XL 1100mAh STEEL) ja ilman sen suurempia ennakko-odotuksia kokeilemaan.

Hämmästyin suuresti. Viimeisen tupakan tumpattuani vapo taskuun, eikä ole enää ollut mitään tarvetta kaivaa Pall Mall -askia esiin. En uskonut vapottelun toimivan näin hyvin "korvaushoitona". Vapottelun terveysvaikutuksista voidaan pähkäillä, mutta takuulla se on terveellisempää kuin tupakka. Haitalliset aineet vähenevät yhteen - nikotiiniin. Kaikki loput on vesihöyryä.

Muihin korvaaviin nikotiinivalmisteisiin verrattuna vapottelu on ylivoimainen. Mistään tupakan "eduista" ei tarvitse luopua. Sosiaalinen aspekti säilyy, röökille voi työkaverin kanssa lähteä kuten ennenkin. Vapottelulla saa tupakkatauon tapaan sen hetken oman aikansa työhässäkästä irtautumiseen. Itse käyttöprosessi tuntuu lähes samalta ja vaikutus on yhtä hyvä. Vain iso kasa haitta-aineita ja tupakankäry vaatteissa katoavat.

Vapottelulla on tietty paljon muita etuja. Lyhyelläkin aikavälillä se on merkittävästi halvempaa, vapotella voi huolettomammin sellaisissakin paikoissa joissa tupakointi on kiellettyä, eikä vapo aiheuta kanssaihmisille ympärillä mitään terveys- tai hajuhaittaa.

Näin helpolla jos tupakoinnista itse pääsen irti, en voi kuin hämmästellä että tätäkin on Suomessa yritetty rajoittaa - nykyään sentään vain nikotiininesteiden myynnin osalta. Vaivattomasti ja laillisesti niitä onneksi kuitenkin saa tilattua nettikaupoista.

Kohti kahtasataa ja sen yli

Muutaman vinkuvonku valivali viikon jälkeen puoliksi huomaamatta tällä viikolla on kertynyt jo viisi treeniä, kaikki vielä  yleisfiilikseltään ihan hyviä.

Aiemmin jo mainitsin että 150kg pyöreä lukema meni konkreettisesti rikki mavessa, vieläpä pitkän noususarjan viimeisenä ykkösenä (17 nostoa alla). Tällä viikolla pistin saman lukeman myös smith-kyykkyyn (3x140, 3x142, 3x145, 3x147, 3x150).

Näissä "isoissa liikkeissä kehitys on edelleen kiitettävän nousujohteista. Hieman jännitän milloin tulee joku seinä vastaan ja aletaan junnaamaan paikallaan, kuten penassa kävi jo aikaa sitten. Kuitenkin, seuraava sulka hattuun näistä sitten kahdessa sadassa - katsotaan kauanko joutuu räpistelemään sen eteen.

Muutaman treenin olen vetänyt nyt uudessa Kampin Elixiassa ja onhan siellä vielä pieniä häiritseviä puutteita (jotka varmasti tosin pian korjataan). Pahimpana lisäpainovöiden ja etenkin pienten kiekkojen puute - koko talosta löytyy kaksi kappaletta 2.5kg levyjä, 1.25:ia ei lainkaan!  Muuten paikka on edelleen toimiva ja yllättävän rauhallinenkin. Viikonlopputreeneihin hyvä vaihtoehto, arkisin kuitenkin Salmisaari ja Larun sali ovat kätevämmin matkojen varrella.

Miksi salista somettaminen on niin facepalm?

Punttihommista vaahtoaminen elävässä elämässä on oma lukunsa, josta saa usein huvittuneita ilmeitä ja päänpudistelua. Mutta etenkin salitreeneistä somettaminen tuntuu ärsyttävän harvinaisen monia.

Eräs varteenotettava kehonrakentajakaveri päivitti jokunen aika takaperin: "Meinasin tehdä salipäivityksen, mutta alkoi nolottaa jo etukäteen". Kommenttiini "Miksi?" en silloinkaan saanut vastausta.

Treeniin liittyvillä postauksilla ainakaan minä en yritä leijua tai olla jotenkin muita parempi ihminen. Rauta on vain erittäin iso osa arkeani - ja arjestaanhan ihmiset yleensä someen päivittelevät. Uudet omat nostoennätykset aiheuttavat onnistumisen iloa, siinä missä jollekin toiselle esimerkiksi kotikeittiössä pyöräytetty herkullinen piiras. Ja sellaisia asioitahan me haluamme sosiaaliseen mediaan jakaa.

Miksi treenipäivitysten pitäisi olla poikkeus ja tabu?

SPM testaa Elixia Kamppi

Oli kunnia päästä ihmettelemään uusinta Elixia kuntokeskusta jo viikko takaperin, jolloin aikaa avajaisiin oli vielä viisi päivää. Siinä vaiheessa tilanne näytti peruspessimistille melkein lohduttomalta, sen verran rakennustyömaa koko mesta vielä oli. Elixian porukalla oli kuitenkin vahva usko ja rakennusmiehet duunailivat kaikkea muuta kuin panikoiden, joten ehkä se siitä.

Avajaiset olivat ja menivät, itse kävin sitten seuraavana päivänä kurkkaamassa. Ja hämmästyin positiivisesti. Kaikki oli saatu valmiiksi, eikä mistään edes vaistonnut "häthätää" viimeistelyn makua.

Kuten nimikin jo kertoo, uusin kuntokeskus sijaitsee aivan Helsingin ytimessä - entisen Onnelan tiloissa, Tennispalatsin kupeella. Sijainti jo sinänsä asettaa paineita suurehkon kuntosalin tilojen suunnittelulle, mutta nyt sekä pohjaratkaisu että toteutus vaikuttavat todella onnistuneilta. Lähes koko sali on yhdessä tasossa - pieni toinen kerros löytyy, mutta siellä tällä hetkellä sijoitettuna vain venyttelykamaa ja jotain muuta ylimäääristä sälää.

Ennenkaikkea paikka on moderni, valoisa ja tilava. Tuo on jo saavutus, kun vertaa vaikka Elixia Alexiumiin. Romutkin on sijoiteltu järkevästi. Esimerkiksi tangoilla, kyykkyhäkeillä jne temmeltämiselle löytyy ihan oma sektorinsa, jonne todennäköisesti muut vemputtelijat eivät eksy jalkoihin pyörimään. Kyykkyhäkkejä löytyy kolme, samoin penoja. Mavettamiseen on tilaa yllin kyllin. Käsipainoalueitakin taisi olla useampi, parhaiten jäi mieleen heti sisäänkäynnin jälkeen vasemmalla oleva, koko seinän mittainen kässäriteline peileineen. Tämäkin sijoiteltu niin, että alue rauhoittuu juuri siihen omaan tarkoitukseensa.

Ainoat miinukset omaan silmään olivat levypainojen niukkuus osassa kohteita, esim smithin telineissä tosi niukasti ja vielä melko turhaan crossfit kiekkoja. Uskon kyllä että levareita tulee vielä lisää ja saahan noita keräiltyä muualta tiloista, siinä samalla lämpeneekin :) Niin, ja sitten se smith - joita on taaskin vain yksi. Mielestäni tämän kokoluokan punttikselle hyvin voisi hommata kaksi, tilaakin kun olisi...

Rakennusvaiheessa paikalla pyörineenä voin myös todeta että miesten pukkarista on lohkaistu kohtuuttomasti tilaa, jotta leidien tilat on saatu valtavaksi. Mutta eiköhän me pahemmat puoliskot mahduta verkkarimme tuolla vaihtamaan. Naisten tiloihin voisi nimittäin parkkeetata vaikka bussilla.

Treenaamaan en Kamppixiumille (heh) vielä ehtinyt, mutta houkutteleva vaihtoehto kyllä.

Motivaatiomonttu

Olen aina kehunut kuinka motivaatiota riittäisi vaikka pienelle pitäjälle. Piti tämäkin päivä sitten nähdä, ettei salille raahautuminen nappaisi millään. Eniten kivistää ettei mitään tiettyä syytä tälle olotilalle ole. Väsymys on viime aikoina ollut aika krooninen, epäilen että ennätys siitepölykausi vaikuttaa minuunkin - vaikka aiemmin en pahemmin ole oireillut.

Rauta on noussut ihan kivasti ja monesta treenistä kokenut onnistumisen iloa. Viime sunnuntaina nelostreenissä repäisevä mavesarja 3x135, 3x137, 3x140, 3x142, 3x145, 3x147, 1x150.

Silti kynnys lähteä tositoimiin on ollut isompi ja liian monessa treenissä loppua kohden kasvava "eivittuenjaksanitkuttaa". Peilikuva ei tällä hetkellä tyydytä lainkaan, vaikka ongelma lienee vain liika itsekriittisyys.

Ohjelman muutokset lisääntyneinä maksimivetoineen vaikuttavat ihan ok:lta, vielä paha sanoa onko vaikutus kehitykseen merkitävä. Ainakin on tullut tehtyä tunnollisemmat lämmittelysarjat, kun itse tuloskortin repäisyt jäävät yhteen tai kahteen sarjaan.

Viime viikko jaksottui ihan asiallisesti, tällä viikolla vappu ja muut "kiireet" rikkoivat rytmiä sen verran että nyt loppuviikosta pitäisi tempoa kolme tiukahkoa treeniä putkeen. Yritetään, motivaatiomontusta huolimatta...

Jotain tuttuu, jotain uutta

Hiljaista blogissa, mutta niin on ollut salillakin. Kaikki kirosanat sairastelujen osalta on jo lauottu useaan otteeseen, joten sanotaanko lyhyesti vain että AMMUN seuraava nuhanenän joka lähelleni koittaa hilautua.

Kulunut viikko on siis mennyt jälleen flunssaillessa. Tyttöystävä ja puoli duunipaikkaakin ovat riutuneet saman taudin kourissa, joten ihmehän tuo olisi ollut jos ei omallekin kohdalle olisi osunut. Onneksi ehdin juuri saada suoritettua edellisen jakson kovan viikon, joten ihan pahimmoilleen saigoni ei iskenyt rikkomaan treenejä.

Perjantaina kävin varovasti kokeilemassa kevyttä ykköstreeniä ja aika räpiköintiä se vielä oli. Karjuin palauttelupainoilla penkissä kovempaa kuin kovan viikon maksimirunttauksissa ja sarjatauoilla vuoroin yskittiin keuhkoja pihalle tai niistettiin. Turhahko reissu ja suosiolla lepoa vielä viikonlopun yli.

Ohjaajaltani sain ohjeeksi jättää keventelyviikon tästä toivuttua suosiolla väliin. Vaikka flunssa ei optimaalinen palautumistila olekaan, on taukoa tullut riittävästi. 

Uudella jaksolla tuleekin hieman uusia tuulia, sillä seuraavat kolme viikkoa vedetään pääliikkeissä ja useassa muussakin jatkuvasti maksimitoistoja punaiselle. Mielenkiintoista, raportoin ensi kerralla miltä homma vaikuttaa.

Koukussa nostoon

Muistan pari vuotta takaperin kokeilleeni ensi kerran maastavetoa, treenikaverin yllytyksestä. Rautaa oli 60kg ja vaikka tekniikkaa räpellettiin hetki tyhjälläkin tangolla, oli touhu täyttä tuskaa. Turhautuminen iski samantien. Pidin mavea isojen poikien leikkinä, johon minulla ei ole mitään asiaa risan selkäni kanssa. Selittelin itselleni ja muille.

Viime kesänä oli pikkupakko kohdata taas tämä inhokkini, kun silloinen ohjelma ei antanut kierotietä maastavedolle. Painot olivat maltillisia, homma vitutti edelleen, mutta tekniikka alkoi edes hieman parantua. Eikä selkäkään kipeytynyt enää ihan joka kerta.

Nykyiselle ohjaajallenikin yritin hieman vikistä maven vaikeudesta, mutta tälle miehelle oli turha selitellä. Hänen valmennusringissään oli jo välilevypotilaita jotka nostavat 200kg, joten ei mennyt läpi etteikö minunkin selkäni kestäisi. Hampaat irvessä ja otsa kurtussa siis yrittämään.

Nyt olen koukussa. Nelostreeniä odottaa aina innolla - etenkin testiviikolla, kun jännittää montako maksimitoistoa määrätyillä painoilla saa nousemaan. Maagisen 1,5 x omapainon jälkeen homma on mennyt entistä enemmän henkiseksi. Päivän vire vaikuttaa paljon, on oppinut kunnioittamaan lepopäivää ennen rankkaa nostopäivää. Mutta itsensä psyykkaaminen sen 30 sekkaa ennen nostoa antaa viimeisen silauksen, joka voi vaikuttaa plusmiinus parikin toistoa. Ensimmäinen nosto pelottaa edelleen joka kerta. Kun sen saa ylös, toistoja tekee konemaisesti, ajattelematta, kunnes rajat tulee vastaan.

Ohjaajani on luvannut että kesään mennessä ykkösmaksimi on lähempänä 200, kuin 150. Eilen tuloskorttiin kirjattiin 7x137, teoreettinen ykkösmaksimi olisi nyt siis noin 164kg. Odotan innolla edistystä.

Huikeeta tukea

Haluan jakaa teille rakkaat lukijani heureka-elämyksen tuotteesta, joka on ampunut minun treenini aivan uuteen ulottuvuuteen! Itse en treenaa enää päivääkään ilman näitä ja suosittelen kokeilemaan.

Mega.Lift on suht tuore brändi markkinoilla, mutta moni aktiivitreenaaja on jo löytänyt nämä mahtavat tuotteet. Mega.Lift ilmestyy pian useiden suurempien urheiluliikkeiden valikoimiin, mutta varaslähdön saat tilaamalla suoraan verkkokaupasta klikkaamalla TÄSTÄ! Kannattaa tosin olla nopea, sillä maahantuojakin on hätää kärsimässä tuotteiden valtavan menekin takia. Antamalla tilauksen yhtydessä koodin salinpieninmieskäskimunostaateiltä saat 0,2% alennuksen tilauksen verottomasta loppusummasta, poislukien pakkaus-, toimitus- ja käsittelykulut!

Homman jujuhan on sama kuin nostovyötä käyttäessä, tällä rintavyöllä vain tuetaan keskikropan sijasta rintalihaksia. Etenkin penkkipunnerruksessa hyöty on merkittävä, itse sain lisätä työsarjoihin samantien noin +10% painoja huoletta.

Rintavyön tehokkuus on todettu jo useissa dermatologisissa testeissä ja tiukan nostotreenin lisäksi ne sopivat erinomaisesti myös lenkkeilyyn, sauvakävelyyn, seinäkiipeilyyn ja laskuvarjohyppyyn. Itsehän olen käyttänyt näitä jo muutamana päivänä ihan töissäkin, tuntuu vaan niin hyvältä ettei malta ottaa pois.

Kirjoita kommenttikenttään mikä on suosikkivärisi Mega.Liftin valikoimassa, kaikkien vastanneiden kesken arvon 0,5 euron lahjakortin verkkokauppaan!

#jokurotiblogimainontaan

SPM testaa Elixia Alexium

Hetkellisen mielenhäiriön ansiosta eräänä iltana suunnistettiin Salmisaaren sijasta Elixia Alexiumiin.

Ensinnäkin tietty pisteet siitä että kokonainen kuntokeskus on noin Helsingin ytimeen saatu tunkattua. Toki tilat aiheuttavat suunnittelulle valtavat haasteet ja se näkyy lopputuloksessa. Yleisilmeeltään Alexium on jo vähän "kulahtanut", ilmeisesti kovassa käytössä. Sali on ripoteltu kahteen kerrokseen ja lukemattomien nurkkien taakse, joten melkeinpä missä treenissä tahansa joutuu pogoilemaan sinne tänne ja eri kerroksissa.

Laitteisto on yhtä sekamelskaa - Precor, Gym80, Technogym, Lifefitness... Suurin harmi minulle oli jeesuksenaikainen Precorin smith, joka ei ollut rasvaa tai huoltoa nähnyt ikinä. Sijoittelussa ei välttämättä ole ainakaan vähään aikaan enää ajatusta käytetty, vaan "tungettu sinne minne mahtuu". Hämmästytti esimerkiksi että haukkaripumppailijoille löytyy peräti kaksi tilavaa käsipainoaluetta peileineen, mutta koko puljun ainoan ristikkäistaljan kohdalle ei tyhjään seinään ole peiliä saatu ruuvattua.

Salietiketti tuntuu olevan sitä paskempaa mitä keskemmällä Helsinkiä ollaan. Kamat ovat levällään siellä sun täällä, painoja ei juuri kukaan vaivaudu purkamaan laitteista ja vaikka selkeästi nähdään että joku toinen jo odottaa ja jonottaa laitteeseen, viimeisen sarjan jälkeen jäädään suorituspaikalle venyttelemään ja hörppimään juomaa kaikessa rauhassa. Teki mieli avautua muutamaan otteeseen, mutta pidättäydyin olemaan vieraskorea.

Summa summarum - ei hinkua käydä aktiivisesti, mutta toimii tarpeen vaatiessa. Ruuhka-aikojen ulkopuolella, kammolla kuvittelen millaista törmäilyä tuolla pahimmillaan voi olla...

Takaisin pelissä

Edellisen postauksen jälkeen tapahtunutta - Kummemmilta sairasteluilta vältyttiin ja lauantaina runtattiin ihan tyydyttävä nelostreeni. Settiin kuului muun muassa mave 3x3x135, jossa jopa vahingossa innostuin kaksi ekaa sarjaa tekemään nelosina. Etukyykyt 2x7x70 myös kunnialla.

Tästä jatkettiin tiukempaa tahtia, kuten treenikalenterista näkee. Toisaalta typerää laiminlyödä palautumista lepopäivien puutteella rankalla viikolla, mutta kun ei malttanut...

Volyymiviikon ykkös- ja kolmostreenit menivät vähän matalavireisesti, mutta kakkonen ja nelonen ihan kivasti. Vähän tuloslistan lukemia:
- Pena 3x80, 4x77, 5x75, 7x72
- Smith-kyykky 8x130, 7x132, 6x135, 5x137, 4x140
- Mave 4x4x135
- Etukyykky 3x7x70

Mave liikahti taas yllättävänkin helposti, vaikka viimeinen sarja lie kaikkea muuta kuin teknisesti kaunis. Smith-kyykyt olivat rankinta duunia salirintamalla pitkään aikaan. Viimeiseen 140kg sarjaan lähtiessä oli miehestä mehut jo melko puserreltu. Tein mielessäni exit plania - varmistusraudat on, kun nosto menee reisille, tuohon vaan rojautan mahalleni... ja se sataneljäkymppiä päästää sellaisen kolinan varmistuksiin jysähtäessään että häpeän loppupäivän. Mutta niin se vaan selkä suoristui neljä kertaa, eikä hätätilaa julistettu tällä kertaa.

Treenimotivastio on edelleen hyvä, raudat nousee ihan kiitettävästi. Jotenkin nyt vain oma peilikuva korpeaa. Reidet tuntuvat kasvavan kohisten, mutta yläkroppa jatkaa samaa huttua loputtomiin. Kaloreiden lisääminen on myös tarjonnut pientä bulkkimahaa kehiin, mutta koitan hokea itselleni ettei ne muutkaan kehon osat ilman kaloreita kasva...

Kyllä koittaa vastustella

Viime viikko risainen, tämä viikko jatkuu samaan mollivoittoiseen teemaan.

Kuten totuttua, intoa puntille olisi vaikka muille jakaa mutta kunto taas kenkkuilee. Tiistaina nykäisin kolmostreenin ja salillakin viilis oli ihan hyvä - sarjoista vaan ei tahtonut tulla lasta eikä paskaa. En oikein itsekään ymmärtänyt mikä mättää. Unta ja ruokaa oli plakkarissa ihan riittämiin, eikä nyt erityisemmin stressiäkään. Silti sarjat tuskaisia, painoilla joiden kaiken järjen mukaan olisi pitänyt kyllä nyt hoitua. Kiroillen jouduin tipauttamaan kiloja viimeisistä seteistä useammassa liikkeessä.

Sen jälkeen onkin jahkailtu tämmöisessä "tulenko kipeeks vai en" välitilassa. Oireena lievää päänsärkyä, kurkkukipua ja jumalaton väsymys koko ajan. Aiemmista kerroista viisastuneena olen jättänyt treenit treenaamatta, mutta ei tämäkään hyvältä vaihtoehdolta vaikuta. Kolmatta päivää ihan hukkaan ja olo ei ole sen selkeämpi. Todennäköisesti tänä iltana lähden kokeilemaan, meni syyteen tai saveen. Mave ja etukyykky varmasti antavat kropalle sen sysäyksen että sairastellaan sitten vihdoin kunnolla viikonloppuna, jos on tullakseen. Ellei, niin sitten vaan treeniä horo treeniä!

PortaPro kuulokkeeni olivat napsahtaneet treenilaukussa poikki ja se aiheutti suuren surun. Nappikuulokkeiden kanssa treenaaminen ei ole mun juttu ja pitäisi nyt heti ensi tilassa kipaista uudet jostain. Pisti vaan miettimään ennen samanlaisten ostamista, löytyisikö järkevässä hintaluokassa jotain muita luureja joita kannattaisi salikäyttöön harkita?

Sain palautetta että blogissa ei ole näkynyt ikuisuuteen alkuajoilta tuttuja haukkakuvia, joten korjataanpa tuo moka nyt samantien.

Epämääräinen rillit huurussa palaselfie

Pakkotauolta kyykkyyn

Keventelyviikon perään tuli pakollista lisätaukoa, viime viikon maanantaina suoritetun kirurgisen toimenpiteen takia. Pikkujuttu, mutta treeneihin lääkäri määräsi viikon taukoa. Minun laskujeni mukaan siis perjantaina pääsi taas puntille... ;)

Jotkut näistä operaatioista kipeytyvät pahastikin, minä pääsin vähällä. Ykköstreeni sujui suht kivuttomasti, ainoastaan leuanvedoissa joutui hieman himmailemaan. Sunnuntaina kakkostreenissä smith-kyykkäilin jo ihan kunnolla, 6x6x135kg. Ensimmäisen kerran kokeilin lautaa kantapäiden alla, josta tuntui olevan hyötyä kaikin puolin - rauta nousi jouhevammin, isoakin kuormaa sai tuotua rohkeammin alemmas ja aran alaselän rasitus tuntui pienemmältä. Silti työ tuntui menevän juuri sinne minne pitikin, sillä tänään reidet ovat olleet jäätävän kipeät ja pakarat jopa jonkinasteisessa pumpissa.

Oman elämäni fitnessmalli sai myös treeninsä taas vauhtiin ja oli mukavaa viettää pitkästä aikaa puntilla yhdessä  laatuaikaa. Siitä iloksenne kuvamatskua, niillä kun muutenkin saa aina hitokseen paljon enemmän lukukertoja postauksilleni ;)

Aika juoksee, minä en

Minä meinaan nostan ;)

Omistakin treeneistään voisi hieman päivittää kuulumisia. Viime viikolla revittiin taas läpi testiviikko, joka oli hienoinen pettymys tuloksiltaan. Vaikka hyvällä sykkeellä painojen kimppuun iski, jotenkin tahmealta sarjat tuntuivat. Tavallaan tuntui etten antanut kaikkeani, mutta yhtään enempääkään ei olisi nyt vaan noussut.

MAX toistotuloksia:
- Pena 5x77kg, 6x77kg
- Leuanveto vastaote 5x22kg, 5x17kg
- Smith-kyykky 8x135kg, 7x130kg
- Scott-hauiskääntö mutkatanko 9x35kg, 10x30kg
- Mave 5x135kg (jäi ketuttamaan - kuudes olisi takuulla noussut, mutta jotenkin luovutin)
- Etukyykky 4x75kg, 5x75kg

Itse syyttelin stressiä, ohjaajani laski tämän nousujohdanteen hiipumisen viime kuukausien toistuvien sairastelujen piikkiin.

Mutta eihän tuossa toki mitään paskoja lukuja ole, kunnianhimo oli vain korkeammalla. Motivaatiota riittää edelleen huimasti ja sekä peili että vaaka palkitsevat. Aamupainot ovat nyt pysyneet jo pidemmän aikaa 81-82kg paikkeilla, pitkäänhän junnasin alle 80kg ja jouluviikon vatsataudin myötä käväisin jopa 76 kilossa. Kevään myötä käyttöön otettu nahkarotsi kirraa hartioista, saman takin alle viime keväänä sujahti helposti paksuhko hupparikin.

Fitness Helsinki Championships

Kuluneen viikonlopun aikana käytiin Helsingin Messukeskuksessa GoExpojen yhteydessä Fitness Helsinki Championships -kilpailut. Kun tapahtuma tuli seurattua huolella läpi, muutamia fiiliksiä tännekin.

Ensinnäkin hienoa että uusia kilpailuja saadaan framille. Pääpuuhaajana toimi menestynyt fitnesspersoona Else Lautala (kolminkertainen Fitness maailmanmestari & Euroopan mestari) ja hyvin oli puuhaillutkin. Tapahtuma oli kasattu tyylikkäästi, järjestelyt vaikuttivat toimivan pääosin hienosti ja kisan ymppääminen isojen messujen yhteyteen oli loistava idea yleisönäkyvyyden kannalta.

Tuohon liittyy sitten kolikon kääntöpuoli, eli yleisömenestys ylitti rajusti alueen kapasiteetin. Ymmärrettävää että messuilta ei ole mahdollista (tai edullista) loputtomiin tilaa rohmuta, mutta nyt kilpailujen ajan katsomossa oli ahdistavan tiivis tunnelma. Istumapaikoista oli turha haaveilla ilman ennakoivaa taktiikkaa ja veikkaan että isolta laumalta kiinnostuneita kisat jäivät katselematta yksinkertaisesti sen takia ettei alueen takana käytävilläkään enää ollut tilaa mistä näkisi yhtään mitään. Yleisön kannalta helpottavaa olisi ollut edes videokuvata ja tykittää tapahtumat lavan yläpuolella olleelle suurehkolle kankaalle, kun sellainen oli kerran muutenkin käytössä...

Kilpailujen kokonaisilme oli tyylikäs, nettisivuista lähtien aina videoinsertteihin asti. Juontajista kotimaisen olisin vaihtanut heti ja lennosta, sen verran oli puurot ja vellit välillä sekaisin. Rinnalla englanniksi toiminut onneksi pelasti homman kotiin ja osasi ohjata kilpailijoita ammattimaisesti. Välillä lavalla oli pientä palloilua ja tungosta, selkeästi paikallaan olisi ollut "lavavahtimestari" ohjaamaan kilpailijoita.

Kilpailuluokkina Model, Bikini, Fitness, Figure, sekä miesten puolelta Physique ja Musclemania (kehonrakennus). Tästä päästään ehkä harmillisimpaan osuuteen, eli kilpailijoiden määrään. Miesten sarjat olivat näytösluontoisia kilpailijakadon vuoksi, mutta mukavaa että osa kundeista otti sitten ilon irti lavalla revitellen. Naisissa oli näennäisesti enemmän arvosteltavaa, koska eri luokkiin osallistuttiin ristiin rastiin. Sumensi todennäköisesti kilpailua seuranneille maallikoille luokkien välisiä eroja ja arvosteluperiaatteita tehokkaasti.

En ala tarkemmin analysoimaan tasoa. Naisten luokissa kyllä muutamia sellaisia tapauksia lavalla pyörähti, että allekirjoittanut hämmästeli missä kunnossa lähdetään kisaamaan. Fitnessissä nähtiin muutamat "wau" efektejä aiheuttaneet vapaaohjelmat. Miesten puolella oltiin pääsääntöisesti hienossa tikissä, harmi että osallistujamäärä vesitti todellisen tiukemman kilpailemisen. Melkeinpä mielenkiintoisinta katseltavaa oli Bikini Classic, eli 35+ ikäiset rouvat. Ihailtavaa missä kunnossa "mammat" olivat moniin nuoriin kilpasiskoihin nähden, etenkin classicissa toisen sijan vienyt ja Lifetime Awardilla palkittu Japanin Junko Hasimoto - ikää nimittäin 46 vee.

Yhteenvetona hienot kisat, jotka toivottavasti ottavat jatkossa lisää tuulta purjeisiinsa ja keräävät järeämmän osallistujarepertuaarin.

TULOSLISTAT LÖYTYVÄT TÄÄLTÄ

KUVAGALLERIAA (295 KUVAA) TÄÄLTÄ

KISAVIDEOTA ALLA:

Volyymimurhaa

Volyymitreeniviikot alkavat olla sellaisella tasolla, ettei tarvitse enää soitellen lähteä koittamaan. Tämän kierroksen 1 & 2 viikkojen sarjat ja painot näytävät paperillakin sellaisilta että joko ohjaajani on ollut kovin optimistinen, tai sitten kokeiluluontoisesti nyt tsekataan missä ne lyhyen tähtäimen kehityksen rajat tulevat vastaan.

Anyway, ykköstreenissä ne tulivat odotetusti vastaan penassa. 2x4x75, 2x6x72, 8x70 settiä oli turha haaveillakaan saavansa puhtaasti läpi, vaikka rinta rottingilla lähdin taisteluun. Kaksi viimeistä sarjaa vajaaksi. Myös leuanveto 17 kilon lisäpainolla 4x6 oli liikaa. Sarjat loppuun asti, mutta kahteen vikaan suosiolla vain 15 kilolla.

Kakkostreenissä pääsin taas halailemaan polviani smith-kyykkyjen jälkeen, 6x6x130. Alakroppa ei pettänyt näissä odotuksissa ja koko setti kunnialla loppuun, mutta kyllä pari otti todella koville. Tuo pääliike vei mehut jopa niin tehokkaasti että lopputreenissä jouduin vähän himmaamaan ja lipsumaan. En muista koskaan saaneeni noin tykyttävää ja armotonta poltetta jalkoihin, portaat pukuhuoneelle olivat haasteelliset.

Vaikka ideaalisti välipäivät on ajoitettu 2 ja 4 treenien jälkeen, olen aiemmin vetänyt peräkkäisinä päivinä ykkösestä kolmoseen, jopa neloseenkin. Nyt välipäivä ei ole vaihtoehto, vaan pakko. Koko kroppa tuntuu suurinpiirtein hakatulta...

Kehitystä, onko sitä (osa 3)

Kehityksen seuraaminen on aina oma haasteensa, etenkin tässä iässä tavoitteellisemman treenin "aloittaneena". Filettä ei kuitenkaan kasva samalla tavalla kuin parikymppisille testohöyryille, hurjista kasvupyrähdyksistä on turha haaveilla. Kiire ei kuitenkaan ole ja jokainen treenattu kuukausi kehittää, hitaasti mutta varmasti.

Omalle ulkoiselle kehitykselleen on kovin sokea. Kun tuijottaa peilikuvaansa päivittäin, itsensä vertailu ilman aiemmin räpsittyjä kuvia on lähes mahdotonta. On erittäin mukava kuulla välillä kommentteja "sähän oot kasvanut", ihmisiltä joita ei ole hetkeen tavannut.

Tavoitteenani on yksinkertaisesti kasvaa isommaksi, saada raamikkaampaa kroppaa. Ja toki näyttävä lihaserottuvuus olisi kiva juttu. Nykyisessä ohjauksessa keinot tuon saavuttamiseksi ovat hyvin suoraviivaiset - sarjapainoja ja voimatasoja ylös. Isoja ja heikkoja kehonrakentajia ei ole olemassakaan. Myös ohjelma on suht simppeli muokattu kaksijakoinen (eli neljä erilaista treeniä per viikko), ilman mitään hifistelyvemputteluja. Sarjojen ja painojen suhteen mennäänkin sitten sen verran vaihtelevaan jaksotukseen, ettei minun älyni jaksa puntaroida mitä seuraavalla kierroksella on tiedossa. Onneksi ei tarvitsekaan, pyrin vain nostamaan sen mitä käsketään. Itsensä huijaaminen on jokseenkin mahdotonta, huonot treenit ja vajaat sarjat tiedostaa tuskaisen hyvin.

Peruskierros on kuitenkin kuukauden mittainen. Kahdella ensimmäisellä viikolla treenin volyymiä ja/tai intensiteettiä kasvatetaan. Niiden aikana sarjoja ei viedä loppuun asti, vaan jätetään 1-2 toiston pelivara (eli tehdään "keltaiselle"). Kolmas viikko on ns. testiviikko, jossa sitten revitään kovaa ja loppuun asti ("punaiselle") isommilla painoilla. Neljäs viikko on keventelyviikko, jonka aikana palautellaan ja tehdään normitreenit kevyemmillä sarjoilla.

Sarjojen, toistojen ja painojen vaihdellessa radikaalistikin, on hieman vaikea itsekseen laskeskella jotain lukeamia kehitykselleen. Toki itse tiedostan että puoli vuotta sitten en olisi nostanut 7x130 mavea, mutta en moista olisi puoli vuotta sitten uskaltanut yrittääkään.

Koska suoraan verrannollisia toistuvia sarjoja neljän kuukauden ajalta ei ole, turvauduin netistä löytyviin 1RM -laskureihin. Laskuriin syötetään yksi tai useampia sarjoja painoineen ja kaava arvioi niiden perusteella ykkösmaksimin, eli paljonko rautaa teoriassa nousisi yhden toiston verran. Lopputuloksena yksinkertainen taulukko neljän kuukauden kehityksestä:

Sarjapainojen kehityksen kannalta homma siis ainakin toimii, enkä noihin lukemiin tyytymätön voi olla oikein miltään kantilta. 

Tekemisen meininki

Hieman huono omatunto blogipäivitysten vähenemisen takia. Mutta tämä ei edelleenkään ole Seiskan viihdepalsta vaan lähinnä oman bodyelämäni päiväkirja, joten en viitsi kirjoitella tikusta asiaa. Viime aikoina on muutenkin ollut lähinnä negatiivista kerrottavaa sairastelujen takia.

Tällä viikolla sain pitkästä aikaa täydellisen kierroksen suotritettua ja hyvä niin, sillä nyt oli rankan viikon (tai kuten valmentajani sanoo, testiviikon) vuoro. Kun treenit sai taas kulkemaan, keskityin niin intensiivisesti tekemiseen ettei ole juuri painanut mieleen mitään erityistä bloggailtavaa - saati muistanut räpsiä kuvia.

"Koeviikon" maksimitoistotuloksia pääliikkeistä:
- Penkkipunnerrus 3x77, 7x72 (todella onnetonta, kuukausi takaperin 4x77, 8x70 !?!)
- 30 asteen vinopenkki smith 4x80, 7x75
- Smith kyykky 8x130, 9x125
- Leuanvedot vastaote lisäpaino 5x20, 7x15
- Mave 7x130
- Etukyykky 8x70, 8x65

Edelleen olen tyytyväinen kyykkyjen ja maven kehitykseen, kaikki punnertaminen sen sijaan jurnuttaa jälkijunassa. Pena ei vaan kulje, ei edes tahdonvoimalla. Omituista sinänsä että rintalihasten ulkoinen kehitys on kyllä ihan näkyvää, mutta voimatasot junnaa.

Pistetään loppuun vielä pieni taljavinkki, joka minulle oli ihan heureka-elämys. Idea syntyi kun tuskailin Larun salin Tehcnogym taljassa kylkien tekemistä - taljan vaijeri on liian pitkä, jotta saisin kylkiin sopivan liikeradan. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta taljan ylähakasen kiinnittäminen taljapyörän ympäri vaijeriin antaa juuri sopivat noin 20cm lisää pelivaraa. Normaalistihan hakasen jälkeen oleva stoppari jää taljapyörän yläpäähän, kun käyttää taljaa alhaalta. Pikkujuttu, mutta näppärä tietää jos vastaavaan ongelmaan törmää.

I can accept failure, but I can't accept not trying

Edellisestä narinasta huolimatta treenit starttasivat uudelleen jo samana päivänä. Keskiviikkona ja torstaina 2. ja 3. treenit ihan asiallisesti. Esim:
- Smith-kyykky 2x4x125, 6x122, 8x120
- Reisikoukistukset 3x7x70
- 30 asteen vinopenkki smith 2x3x77, 6x75, 8x72
- Kapea penkki ojentajille smith 3x6x70

Tyttöystäväni mielestä ti-ke välisenä yönä minulla oli vielä kuumeilua, mutta ei kiinnostanut enää himmailla. Flunssa alkoi helpottaa päivä päivältä, torstai-aamu oli oikeastaan puoleentoista viikkoon ensimmäinen suht "normaali" olotilaltaan.

Perjantaina pidin välipäivän ja aikataulujenkin puolesta olisi ollut lähes mahdotonta ehtiä salille. Tänään heti aamusta nelostreenin pariin. Nelonen on ylivoimaisesti kaikista rankin ja paljasti julmasti heikentyneen yleiskunnon. Homman hailaittina oli mave 5x5x127 ja ekan kerran nousujohteisen mavettelu-urani aikana epäonnistuin. Kolme ekaa sarjaa ok keltaiselle, neljännellä jäin jo yhden vajaaksi (tästä syytän osittain keskittymisen herpaantumista, kun erehdyin vastaamaan edes lyhyesti tyttöystäväni tekniikkakritiikkiin ;) ). Jääräpäänä en vähentänyt painoja, vaikka ehdottomasti olisi pitänyt... Tästä tulen saamaan niin sapiskaa valmentajaltani. Viimeinen sarja jäi sitten kolmeen toistoon, armottoman vitutuksen saattelemana.

Siihen päälle etukyykky 4x7x65 ja ei enää jäänyt paljon muuta sanottavaa kuin "mie romahdan". Huimaus, päänsärky, pahoinvointi - you name it, we got it. Räpistelin kuitenkin jotenkuten läpi loput treenin pienemmät liikkeet.

Turha tammikuu

Kieltämättä alkaa hieman nuppi turvota sairastelun kanssa. Hyvät motivaatiot valuu hukkaan ja kehityksestä on turha puhua. Kun joulukuussa oli vakaa aikomus että vuodenvaihteen jälkeen vedetään v*tun kovaa, nyt koko tammikuu alkaa näyttää turhalta räpistelyltä. Jouluviikon vatsatauti varjosti hieman viikon 1 treenejä, viikolla 2 etelässä lomaillessa kolme treeniä, viikolla 3 muiden härdellien ansiosta kolme treeniä, viikolla 4 flunssan takia vain kaksi treeniä. Tällä viikolla pyöreää nollaa tähän mennessä...

Jaa miksi?

Sunnuntaina olin kahden peräkkäisen treenipäivän jälkeen taas kuin hakattu mato - joka paikkaan särki ja järkyttävä uupumus. Toki lihaskivut olivat osittain treenien aikaansaamaa arkuutta, mutta arvasin ettei ihan koko totuus kuitenkaan. Illalla nousikin jälleen pientä lämpöä ja pitkittynyt flunssa oli tosiasia.

Kolme turhauttavaa päivää taas kulunut ja taukoa treeneistä, enemmän ja vähemmän räkäisenä ja veto poissa. Ärsyttävintä on epävarmuus milloin tässä nyt uskaltaa taas rehkiä, kun edellinen yritys otti niin selkeästi takapakkia terveyden suhteen.

Mutta tällaista tämä välillä on, aina ei homma ole kiinni vain omasta aikaansaamisesta.

Räpsy kuvitukseen tulee viikonlopulta, vielä kun olin voimieni tunnossa.

SPM testaa SATS Itäkeskus

Vaihtelu virkistää sanoi joku joskus, tänään intopinkeenä aamusta roikuttiin Itäkeskuksen SATSin ovenkahvassa.

Itiksen SATS on avattu vastikään, joten uudenkarhea sali kaiken kaikkiaan. Plussaa siitä että koko revohka sijaitsee yhdessä tasossa, eikä tarvitse kiipeillä ees taas. Miinusta vapaiden painojen osalta - kaikkea kyllä löytyy, mutta just niin hintsusti kuin on pakko. Kyykkyhäkkejä on tasan yksi ja se on kovin hintelän oloinen rakenteeltaan, varsinaista nostoaluetta ei lainkaan. Isohko crosstraining -alue pelastaa hieman, sen häkkyröissä onnistuu kyykyt ja hätätilanteessa penkkaaminenkin. Toki alue sopii myös mavettamiseen, ellei kiertoharjoittelijoita pyöri jaloissa liikaa.

Laitekantana Atlantis, Prexor, Eleiko. Pukuhuoneet, suihkut ja koko yleinen atmosfääri hyvin uusi ja tyylikäs - yllättäen. Tutustumaan pääsi yhteystietonsa uhraamalla ilmaiseksi. Viikonloppuaamuna hiljaista, mutta aamupäivän mittaan alkoi kyllä porukkaa ilmestyä. Kovin vakava punttijuntti voi tuntea olonsa lievästi ahdistuneeksi, sillä Itiksen SATS on vielä huomattavasti Elixiaa selkeämmin söpöily-fittness sali. Älä paisko painoja kovin ronskisti, etteivät tytöt ja mummelit säiky.

Vuorossa oli uusi kierros ja ykköstreeni - ai että, sitä penkkipunnerrusta jälleen masentamaan. Yllättäen tänään kuitenkin sujui ihan kivasti sarjoilla 2x1x80, 2x6x72, 8x67. Ei edelleenkään mitään leijumista näissä tuloksissa, mutta ei myöskään vajaita tai punaisia sarjoja. Muutkin liikkeet ihan hyvällä sykkeellä, kulmasoudussa tangolla koitin ja hoidin menestyksekkäästi 3x11x75. 

Voi räkä!

Juuri kun meinasi päästä vauhtiin, pisti Suomen talvi hommaan jarrua. Viikko 4 meni flunssan kourissa. Ei nyt erityisen rajun, yksi päivä kuumetta ja saikkua, mutta kuitenkin niin veto pois ettei salille ollut asiaa. Ottaa toki päähän, mutta ei onneksi tämän pidempää taukoa. Tänään uskaltauduin jälleen kokeilemaan mitä raudoille kuuluu.

Nelostreeni sinetöi kesken jääneen kierroksen ja sen hailaittina mainittakoon mave 4x4x127kg. Kolme ekaa sarjaa yllättävän helposti, viimeisellä kyllä rehellisesti punaiselle. Loput treenistä meni vähän itseään keräillen, mutta kuitenkin ihan asiallisilla painoilla. Sairastelu notkautti taas yleiskuntoa ja kestävyyttä.

Nyt toivotaan ettei rasitus tehnyt hallaa kunnolle. Jos kaikki vaikuttaa olevan ok, viikonloppu meneekin kiriessä kiinni menettyjä salipäiviä.

Maveteltiin tänään Salmisaaren Elixian HIT-alueella, jossa rauhallisempaa kuin yläkerrassa varsinaisella nostoalueella. Crossfit painot vaan aiheuttivat naureskelua... :)

They ask me what I'm doing. I said "fucking crossfit".

SPM testaa Elixia Tikkurila

Ei ihan niin eksoottista kuin viimeeksi, mutta kirjaillaan tavan vuoksi tämäkin talteen ja tietoon. Ihan muiden asioiden myötä Tikkurilan Elixia osui tänään treenien kohteeksi. Täsmälleen samassa paikassa olen treenannut aiemminkin, tosin silloin punttis oli vielä Finnbodyn kyltin alla. Eikä nykyisessä salissa mitään tuttua ollut, paikat oli pistetty täysin uusiksi.

Finnbody ei ollut mikään järin kehuttava aikanaan, eikä Elixia ole onnistunut pohjapiirrustusta saamaan juuri selvemmäksi. Välineistö on levitelty moneen eri kerrokseen ja kokonaisuus on sekava. Facepalmasin jo sokkelon läpi navigoidessani ns. vapaiden painojen alueelle, mutta onneksi sieltä lopulta löytyi kaikki mitä kolmostreeniin kaipasin. Joka tapauksessa eri kerroksissa ramppaaminen olisi riesa, jos säännöllisemmin kävisi.

Välineistöä löytyy kuitenkin kaikkiin tarpeisiin ja ainakin näin sunnuntai-iltapäivänä sali oli lähes autio. Pukuhuoneet ja suihkutilat Elixiatyyliin viihtyisät ja siistit.

Itse treenin voi tältä päivältä laittaa arkistoon "ok". Viime aikoina treenimotivaatiota olisi riittänyt vaikka vuorien nosteluun, mutta kaiken maailman muun sähläämisen ansiosta treenikerrat ovat jääneet vajaiksi. Sekä viime viikolla (joka tosin oli lomaviikko Kanarialla), että kuluneella vain kolme käyntiä. Ohjelmasta perässä laahaaminen ottaa päähän, mutta itse treenit ovat sujuneet hyvin. Keventelyviikko niputettiin jo Kanarialla ja nyt on päästy hyvään vauhtiin uudessa kierroksessa. Ykköstreeni tällä viikolla oli suorastaan huippu, energiaa oli huimasti ja lähes joka liikkeessä sai nostaa perus sarjapainoja. Merkittävimpänä tuloksena muistiin Smith-kyykky 6x6x120kg, vain viimeinen sarja punaiselle.